Kuten muistamme, asusteli se särkiparvi, johon Henteri kuului, Koppakuoriaisen luodon seudulla.
Nämä olivatkin ihanteellisia särkien asuinvesiä, sillä viimeiset pahat hauet oli kalamies Ville Mertanen yhdessäpoikansa kanssa tuulastanut kuiville. Särjille sopivaa ruokaakin kuljetti hiljainen pohjavirta paikan päälle mukavasti. Hyvä oli siis särkien elellä. Mutta suuressa järvessä oli runsaasti särkiä muuallakin. Järven särkien älymystö asusteli enimmäkseen Viisauden kiven lähistöllä. Keksintöjen saaren takana olevalla Tietämisen rannalla. Mistä lienevät nuo viisaat särjet saaneet päähänsä sellaisen ajatuksen, että koko järven särjet oli kutsuttava pitämään suuria särkien juhlia tuonne Tietämisen rannalle.
Tietoasiasta lähetettiin järven joka poukamaan, myös Koppakuoriaisen luodolle. Sinne lähti tiedon saatuaan Henterikin särkineen uimaan. Täytyy sanoa, että kun kaikki ehtivät Viisauden kiven luo, niin särkiä ei puuttunut. Toisten täytyi ihan itse itseänsä evistä puristella tunteakseen oman itsensä. Mutta niinhän on asia aina, missä on paljon väkeä koolla.
Koska juhlapaikka ei ollut vielä kunnossa eikä oikeastaan tiedossakaan, syntyi kaikkien särkien tultua paikan päällä seuraava keskustelu:
Aatelissärki Konstantin von Tihrusilmä: -Tjaah-öhöm-öö, olette, ömöm-öö, kaikki sydämellisesti tervetulleita suureen juhlaamme. Mutta valitettavasti, öhöm-öö, meillä ei ole vielä juhlapaikka tiedossa. Pyytäisin teitä, arvoisat särjet, tekemään,öhöm-öö, ehdotuksia kokouspaikasta. Ja siirtykäämme pian kunnostamaan juhlapaikkaa.
Syöntitietouden professori Anselmi Suurivatsa: -Siirtykäämme kaikki tuohon etelään päin olevaan lahteen, missä on paljon ruohoa ja ruokaa. Säästymme siten juhlaravintolan pitovaivoilta. Siellä on äyriäisiä, on kuoriaisia, on matoja ja herkullista sammakon mätiä. Vain syönti tekee juhlista juhlat.
Poliisisärki Kiiltolippa: -Anteeksi, arvoisa professori, anteeksi, hyvä juhlayleisö, mutta minun on kiellettävä juhlaväkeä menemästä sinne. Turvallisuussyyt vaativat olemaan varovaisia. Hauet ovat nousseet Etelälahteen kutupuuhiin. Jos menemme sinne, niin parituhatta särkeä löytää tiensä hauekien vatsaan. Särkien joukosta kuului pelonsekainen raskas huokaus. Ruoka olisi ollut nälkäiselle joukolle mieluista, mutta ne hauet, ne hauet...
Onneksi tuli uusi ehdotus. Professori Laihtunut Viisaus: -Siirtykäämme lähemmäksi Tietämisen rantaa. Unohtakaamme hetkeksi syönti ja muut, ja keskittykäämme kuuntelemaan ikuisentiedon antoisia ääniä. Lupaan teille jo heti alkuun kolmen tunnin pituisen esitelmän aiheesta, jota en itsekään lopullisesti hallitse. Se on viisautta se, kun kukaan ei enää jaksa ymmärtää. Vain minä pystyn puhumaan näin.
Ääni särkijoukosta: -Ei mennä sinne! Tuo ranta on kuivaa hietikkoa, jossa ei ole ruokaa. Jos meidän pitää juhlissamme päivittäin kuunnella kolme, jopa neljäkinnoin pitkää puhetta, niin koti-ikävä siinä tulee, jos ei syödä saa.
Tohtori Lopen Laiska: -No, mihinkä me tästä. Missä parempi juhlapaikka kuin tässä? Minäkin voin pitää puheen tästä petiltäni, josta en ole kolmeen kuukauteen mihinkään pyrkinyt. Olen kokemuksesta oppinut sen, että minkä voi olla tekemättä tänään, se on parasta jättää huomiseksi.Evänikin ovat tässä ihanassa olemisessa niin surkastuneet, että en minä jaksa uida kovin pitkälle juhlimaan. Minusta on kaikkein tyhmintä ponnistella silloin, kun kerran voi olla ponnistelematta.
Juhlayleisö: -Tässä keikuttaa meitä kaikennäköiset opintuulet niin, ettei me jäädä tähän. Tietämisen kivi on hyvä kivi, mutta sen ympärillä on sellaisia ristiaallokoita, ettei me tavalliset särjet tässä kyetä olemaan. Mutta eikö juhlapaikan pitäisi olla valmiina jo silloin, kun juhlille kutsutaan? Eihän me nyt enää voida löytää kunnollista.
Suurajattelija Johan Selvis: -Kyllä noinkin ja miksei näinkin. Syy siihen miksikä juhlapaikka ei ole kunnossa, johtuu siitä, että meillä tällä rannikolla on kyllä paljon järjen käyttäjiä ja keksijöitä, mutta ei ole toiminnan särkiä. Me haudomme päässämme suuria viisauksia ja ratkomme särkien ongelmia, mutta ei ole niitä särkiä, jotka tekisivät jotakin. Näkyy olevan totuus se, että särkien yhteiskunta tarvitsee molempia.
Tämä puheenvuoro siirsi asian ratkaisun juhlayleisölle. Monet tunsivat Koppakuoriaisen luodolta tulleen pienen särjen, Heikki Henterin. Katseet suuntautuivat nyt tähän särkeen, ja alkoi sataa kysymyksiä: -Henteri, Henteri, mitä sinä sanot, mitä sinä tekisit nyt? Henteri: -Minä myös mietin.
Juhlayleisö: -Mitä sinä mietit? Henteri: -Sitä minä vain, että ajatus on mahtava voima. Teoksi tiivistettynä se voi saada aikaan suuria asioita. Olisi jännittävää jo heti suoralta kädeltä seurata, mitä nyt alkoi tapahtua tuon Viisauden kiven luona, mutta tempaan tuon Henterin ajatuksen hetkeksimeidän käsiimme saadaksemme selville, mitä tuohon sisältyy.
Oppiaksemme jotakin me yhdessä Henterin seikkailuja seuraamme. Jeesus sanoi kerran eräässä puheessaan: Hyvä ihminen tuo hyvän runsaudesta esille hyvää ja paha pahastansa esille pahaa. Hän tarkoitti sillä sitä, että ihminen ensin aivoittelee asian ja teon sydämessään ja vasta sitten tekee. Jos hänen ajatuksensa on paha, on tekokin sellainen; jos taas sydämen suunnitelma on hyvä, seuraa sitä teko, joka on hyvä. Muistan, kuinka kansakoulupoikana en vielä ollut uskossa, mutta minä aivoittelin sydämessäni, että minun pitäisi lähteä kerran kaidalle tielle ja tulla kristityksi. Tämä ajatus oli hyvä ajatus, ja kun Jumalan armosta sain sen kiteytetyksi teoksi, niin 22 vuoden ikäisenä tulin uskovaiseksi, ja olen nyt täsmälleen puolet elämästäni ollut uskossa. Jos myös sinulla lukija, joka et vielä ole uskossa, on sydämessäsi ajatus, että pitäisi päästä uskovaiseksi, niin tee sydämesi kehotuksen mukaan, ja tee pian. Saat kokea, kuinka koko elämäsi suunta muuttuu. Mutta nyt taas katsahdus sinne vesien alle. Sieltä tuntuu kuuluvan keskustelua.
Heikki Henteri: -Tuo Keksintöjen saari päättyy pitkään niemeen. Huomioin tänne tullessani, että sinne ruohistoon ovat kalamiehet panneet tavattoman suuren rysän haukien kutua odottamaan. Menkäämme tuohon rysään rohkeasti. Siinä on meille hyvä juhlasali. -Mutta jos jäämme sinne rysään, itkivät arimmat.
Heikki Henteri: -Joku muu teidän päivänne saa kerran päättymään, mutta ei suinkaan tuo rysä. Ennustan, että se on nyt turvallisin juhlapaikka. Jotta nyt edes vähän pääsisitte kärrylle siitä, mitä tarkoitan, niin sanon vain sen verran, että tämän Tietämisen rannan hauet ovat kuulemani mukaan tulleet niin viisaiksi, etteivät mene tavalliseen rysään. Joko sytyttää, joko? -Jahah-jahah, sanoivat särjet ja alkoivat suuren suurena parvena uida rysälle päin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti