Koppakuoriaisen luodolta itään päin oli Mustalahti. Sen ruohikossa piileskelivät suuremmat ja pienemmät hauet suunnitellen kutupaikkojen siirtämistä myös Koppakuoriaisen luodolle. Olihan haukien keskuudessa todistettuja tietoja siitä, että tuo luoto suorastaan vilisi suuria, lihavia särkiä.
Hauet päättivät lähettää kolme parastaan tuhoamaan Henterin ennen järvien jäätymistä. Olihan selvää, että ilman tätä toimenpidettä eivät hauet tuntisi oloaanturvalliseksi. Eipä suinkaan Henteri itse uskaltaisi tulla edes pienintäkään haukien suvun versoa syömään, mutta tämä oleva särki näytti olevan liitossa kalamiesten kanssa. Monen monta haukea oli tämä särki toimittanut kalamiesten rysään tai verkkoon.
Tämä tiedettiin myös Mustanlahden haukien keskuudessa. Niinpä eräänä syyskuun aamuna lähti kolme suurehkoa haukea, sydämistyneitä ja sisukkaita, uimaan Koppakuoriaisen luodolle. Haukien onnentoivotukset seurasivat näitä lähtijöitä. Keulaan asettui hauki Roilottaja. Seuraavana ui Nälkäkita, ja perää piti Musta Aivastus. Tehtävänä tällä “partiolla” oli Henterin syöminen, ja kaupanpäällisiksi ne saisivat ahtaa vatsaansa niin paljon särkiä kuin venyvä hauen vatsa ikinä vetäisi.
Samaan aikaan pakisi Henteri toisille särjille Koppakuoriaisen luodolla:
-Voi kun minua harmittaa tuon Ville Mertasen synkkä mieli niiden eräiden tempausten tähden, jotka olemme joutuneet sille tekemään. Viittaan vain siihen kylmään kylpyyn, jonka Ville sai keväällä ja sumpun tyhjenemiseen. Haluaisin jotenkin hyvittää Villen mielen, mutta kun ei ole edes haukia näillä tienoilla. Ville Mertasella on niin mahdottoman kiltin näköinen poika, Sakari. Tämä poika istuu usein rantakivellä ja lukee Hyvää Paimenta. Jospa jotenkin voisimme toimittaa edes jonkin hauen Villen pyydykseen, niin ehkäpä hän alkaisi lauhtua.
Juuri kun Henteri oli saanut tämän sanotuksi, ui vakoilijasärki, Kiitävä Idea, paikan päälle. Tämän särjen tehtävänä oli varoittaa toisia mahdollisista uhkaavista vaaroista. KiitäväIdea kuunteli Henterin viimeiset sanat, ja kuin kesäinen salama leimahti särkien joukkoon sävähdyttävä uutinen: -Haukia kyllä kohta riittää täällä vaikka Ville Mertasen jokaiseen pyydykseen. Kolme suurta haukea on tulossa tänne suorittamaan aluevaltausta. Jos ne onnistuvat syömään Henterin, siirtyy seuraavana keväänä tänne kymmenittäin muita. Olot ovat silloin tukalat.
Säikähtänyt särkien joukko ehätti yhdestä suusta kysymään: -Ovatko ne hauet isoja, ja minkälaiset tavat ja nimet niillä on? -Johtajaa kutsutaan Roilottajaksi, ja alaiset ovat nimeltään Nälkäkita ja Musta Aivastus. Nimet puhuvat tavoista, ja haukien yhteinen paino on kirjoitettava kaksinumeroisella luvulla. Aikaa meillä on korkeintaankaksi ja puoli minuuttia, ja silloin ne ovat jo täällä. Älkää nyt markkinoiko hyviä neuvoja muualle, vaan käyttäkää ne täällä. Ainakin viisitoista särkeä Henterin lisäksi mahtuu haukien kitaan.
Suomut vavahtivat särkien niskassa. Henterin pyrstö alkoi liikkua hiljaa. Tämä oli merkki siitä, että särki suunnitteli ankarasti. Mutta niin tekivät muutkin. Mikä tuumaksi turvattomille. Haukipartio läheni uhkaavasti. Samalla hetkellä leikkasi ilmapiiriä Henterin kehotus: -Nopeasti Lovikalliolle! Paetkaa Lovikalliolle!
Lovikallio oli vähän sellainen merkillinen paikka lähellä Koppakuoriaisen luotoa. Kallio nimittäin työntyi vastakkaiselta rannalta aina järveen asti jyrkkänä ja muhkuraisena. Jokin suunnaton voima oli joskus repäissyt irti suuren suuren kallionjärkäleen tuosta emäkalliosta, ja niiden välille muodostui kapea V-kirjainta muistuttava rako.
Kallionrako oli niin ahdas, että näin syystulvien aikana mahtui särki juuri ja juuri uimaan veden pinnasta tuosta raosta sisään. Kaartava hiekkasärkä muodosti rantakallion toiselle puolen pienen lammentapaisen vesialtaan, ja ainoa tie siitä tuohon isompaan järveen oli tämä V:n muotoinen rako. Kiitävä Idea käsitti oitis Henterin tarkoituksen; niinpä tämä ohjasi yhdessä Henterin kanssa nopeasti särkiparven Lovikallion raosta sisään. Jos joku olisi silloin kulkenut tuota mainittua hiekkasärkkää, hän olisi nähnyt Lovilammessa paljon särkiä. Henterin toimenpide perustui siihen, että se tiesi kallionraon olevan liian ahdas suuren hauen uida sisälle.
Kiitävä Idea ja Henteri jäivät joksikin aikaa ulkopuolelle seuraamaan haukien saapumista. Kieltämättä niillä oli suuri kiusaus vähän härnätä näitä petoja.
Varoen ja tottuneen kalansyöjän taidolla ja äänettöminä kuin haukka yössä, uivat hauet Koppakuoriaisen luodolle. Ne hölmistyivät aika tavalla, kun kohutusta särkiparvesta ei näkynyt jälkeäkään. Aikansa etsittyään ne kokoontuivat erään kiven vierelle käynnistämäänraskasrattaista ajatuskoneistoaan. Kipinän ajatuskoneiston käyttämiseen antoi rohkea Kiitävä Idea, joka kurvasi Lovikalliota kohden noin 10 senttimetrin päästä Mustan Aivastuksen leveästä pyrstöstä. Mennessään se tuntui kiljaisevan: -Särkien soppapata kiehuu Lovilammessa. Makeaa on, makeaa on, kun vain leuat sisälle sopis ja vatsa tarpeeksi venyis! En tiedä mitä viisauksi lienee ollut Kiitävän Idean mielessä, mutta niitä se ei ehtinyt ilmoille päästää.
Raivoivat hauet syöksyivät ajamaan takaa kahta rohkeaa särkeä. Huonostihan siinä olisi loppujen lopuksi särjille käynyt, mutta juuri sillä täpärimmällä hetkellä nämä solahtivat kallion rakosesta sisälle Lovilampeen. Vihasta puuskuvat hauet jäivät ulkopuolelle. Rako oli liian pieni niille. Hauet uivat vuoron perään veden pintaan, ja tuosta kolmen senttimetrin aukosta ne alkoivat esittää omia ehdotuksiaan.
Ensiksi tuli aukolle Musta Aivastus ja rönkyi hirveällä äänellä: -Jos annatte syötäväksemme viisitoista lihavaa särkeä joukostanne ja Henterin, niin lähdemme täältä pois! Uikaa kitaani, uikaa kitaani, avaan sen juuri nyt! Pääsette pienellä uhrilla vapaiksi vankilastanne, jonka tulevan talven kylmät jäädyttävät varmasti pohjaan asti. Särkiparvessa ei edes neuvoteltu vaaditun uhrin antamisesta. Se vaatimus oli puhdasta petosta. Paha ei näet pyytämäänsä koskaan tyydy. Sen on saatava jatkuvasti lisää.
Musta Aivastus siirtyi pois aukolta, ja Nälkäkita ui esittämään uhkauksiaan: -Huomaatteko, miten tämä aukko levenee ylöspäin? Ellette heti luovuta pyytämiämme viittätoista särkeä, ponkaisen ylös ja tulen varmasti sinne sisäpuolelle. Luulen, ettei teille silloin siellä olot korjaudu. Nuoremmat särjet säikähtivät kamalasti. Ne luulivat, että Nälkäkita toteuttaa suunnitelmansa ja uhkauksensa tuossa tuokiossa. Kiitävä Idea anteli kuitenkin takaisin ja sanoi: -Mikäs siinä,hyppää vain, herra Nälkäkita, jos huvittaa. Et sinä köntys kuitenkaan jaksa pompata veden pinnasta kuin parikymmentä senttiä ja jäät tuohon kallionrakoon kiinni kuin kettu käpälälautaan. Siitä iloitsee suuresti ystävämme selkälokki Leena Levoton. Se täti ei kauhistu viisikiloisen hauenniskan paksuutta. Hyppää vain, häijy kala, hyppää nyt...
Nälkäkita tuohtui kamalasti moisesta pilkasta. Oli ennen kuulumatonta, että jokin särki uskalsi pilkata kuningashaukea. Nälkäkita puuskutti niin, että kuplat pulpahtelivat vedenpintaan, mutta suuttumuskaan ei antanut rohkeutta hyppäämiseen. Siispä haukien viisaustieteilijä, arvon herra ja professori Konsta Roilottaja, pääsi esiintymään.
Nälkäkidan kupeelta se esitti ajatuskoneistonsa hiottuja tuotteita: -Kyllä teidän olisi parasta suostua ehdotukseemme. Kerta kaikkiaan haluamme Henterin ja viisitoista muuta ja näiden lisäksi Nälkäkidan äskeisen pilkkaajan kaupanpäällisiksi. Ja jollei nyt heti ala aukosta uida särkiä syötäväksemme, niin menettelemme seuraavalla tavalla: -Odotamme muutaman päivän, kunnes syksyinen vesi on noussut yläkorkeuteensa. Olen tutkinut syksyisen vedenpinnan liikkeitä ja havainnut, ettävesi nousee tavattomasti. Ei ole enää kaukana se päivä, jolloin laihin meistä, Musta Aivastus, mahtuu uimaan aukosta sisään. Lienee siellä joukossanne sen verran laskutaitoisia, että kykenette ymmärtämään, miten silloin käy.
Kiihtyvä nälkä nostattaa raivoamme, ja voi sitä päivää, kun pääsemme kimppuunne! Kaksi punoittavaakitaa odottaa aukon tällä puolella sillä hetkellä, kun Musta Aivastus riehuu joukossanne. Tjaah, viisitoista tavallista särkeä plus Henteri ja Kiitävä Idea vain, niin häviämme täältä...
Vakaviksi meni taas särkien ilmeet. Pieni silmäys vain kallionrakoon, ja oli pakko tehdä se toteamus, että Roilottaja oli oikeassa. Joku alkoi jo kysellä vapaaehtoisia uhrautujia. Siellä täällä joku itkevä särkiäiti esittäytyi tähän kuoleman toimeen, jotta lapsisärjet säästyisivät elämään. Silloin Henteri kääntyi joukkonsa puoleen ja pakisi: -Antakaa vain Roilottajan filosofoida. Katsokaas, vesilläkin on oma korkeuslakinsa. Eivätpä ne juuri luonnon tilassa säädetystä rajastaan ylitse nouse. Tässä on meidän turvamme juuri nyt. Järven pinta on nimittäin jo reilusti ylärajassaan. Tuskinpa se siitä enää nousee, ja onhan vielä varaa noustakin. Jaloa on särkiäitien uhrautua lastensa elämän puolesta, mutta uhria ei pidä silloin antaa, kun paha sitä pyytää. Pahan vaatimuksesta annetulla uhrilla ei asioita korjata.
Jumalan tuomioita on verrattu suureen tulvaan, joka kuohuu yli äyräittensä. Näillä tuomioilla on kuitenkin oma korkeuslakinsa, jota ne eivät voi ylittää. Joihinkin seinätauluihin on maalattu myrskyävän merenkeskelle kallio, jonka päällä seisoo risti. Tähän ristiin on hukkuva tarttunut ja pelastuu. Kun kerran tuomion virrat pauhaavat ja jokainen tehty synti saa oikeudenmukaisen tuomionsa, ovat turvassa kaikki ne, jotka ovat tarttuneet kiinni ristiin, se on, ovat uskoneet ristinevankeliumin. Nämä ihmiset seisovat pelastuksen ikikalliolla. Tartu kiinni Jumalan kädenojennukseen Kristuksessa Jeesuksessa, niin pääset turvaan. Ei ole hätää sittenkään, vaikka paha kiertää ympäri kuin kiljuva jalopeura etsien kenet saisi niellä.
Sitten Henteri ryhtyi miettimään peräti ankarasti ja alkoi pyrstöään heilutellen puhella: -Voi, jospa nyt tulisi edes jonkinlainen kalamiehen korvike näille vesimaisemille. Antaisimme hänelle pienen määrän vedenviljaa. Muuten haukiystävämme joutuvat kärsimään liian pitkästä nälästä...
Kuin tilauksesta kuului Mertasen rannasta airon kolinaa. Kaksi kalamiestä läksi rannasta vesille. Toinen oli yksitoistavuotias Sakari ja toinen itse isä Mertanen. Puheista päätellen olivat menossa siikaverkkoja laskemaan. Veneen keula kääntyi varovaisesti Koppakuoriaisen luotoa kohti. Tämä puolestaan tiesi pientä seikkailunpoikasta ja tapahtumien oikukkaita käänteitä kalojen elementissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti