14. Henteri Sumpussa - Heikki Henteri

Henteri liikutteli hiljalleen pyrstöään särkien kuukausikokouksessa Koppakuoriaisen luodolla. Tämä tiesi sitä, että se ei ollut tyytyväinen viime päivien toimettomuuteen. Toimettomuus tappaa. Tämä periaate on voimassa kaikkialla. Eiköhän tuo liene koettua myös nuorten uskovaisten elämässä. Onneksi ei uskovaisten tarvitse olla joutilas enempää hengellisessä kuin maallisessakaan mielessä. Työtä on, ja sitä riittää.

Mahdottoman ärmäkkä länsituuli aaltoilutti Koppakuoriaisen luodon ympärillä olevia vesiä juuri silloin, kun Henteri siellä kalojen elementissä liikutteli tyytymättömänä pyrstöään. 

Juuri silloin ui ähkien ja hikoillen särkiparven luo vakoilijasärki Uiva Ajatus. Tämän tehtävänä oli kierrellä särkiparven ympärillä lähellä ja kauempana ja varoittaa sitä mahdollisista vaaroista.                                           

Kun Henteri näki Uivan Ajatuksen olevan ulkomuodoltaan kuin huutomerkki kysymysmerkkitehtaalla, niin se riensi nopeasti ottamaan selvää, mitä vakoilijasärjelle oli tapahtunut. Muukin parvi kokoontui jännittyneenä tiiviimpään muodostelmaan.

Uiva Ajatus alkoi hengästyneenä puhua:

-        Hyvät kuomat! Ystävävihollisemme Ville Mertanen on ollut raivoissaan sen jääkylvyn vuoksi, jonka Henteri hänelle keväällä järjesti. Ei ainoastaan särjet, vaan myös muut kalat ovat saaneet tuntea Villen rautaisen otteen yhdyskunnissaan. Kaikkein hirveintä on se, että Ville Mertanen on tehnyt venevalkamaansa sumpun ja kiduttaa siinä saamiaan kaloja monta päivää. Siihen, samaan sumppuun, hän työntää saamansa kalat elävinä. Pelottavaa asiassa on se, että pienet ahvenet ja särjet, säynävät ja lahnat joutuvat sumpussa suurten petohaukien joukkoon. Ainainen itku ja valitus kuuluu sumpusta, kun ui sen vierelle kuulostamaan.

-        Mikä on sumppu? kysyi pelästynyt särkiparvi.

-        Se on sellainen veteen upotettu, katiskaverkosta tehty häkki, jonka sivut ovat ainakin kolmekymmentä särjenmittaa. Sieltä ei pääse pois, ei sitten millään. Kun Ville tarvitsee jonkin kalan käyttöönsä, hän ottaa sen sieltä ylös haavilla. Päällys sumpussa on joskus auki.

Joku särjistä uteli edelleen:

-          Mitä varten noin kuuluisa kalamies kuin Ville Mertanen panee sumppuunsa myös pieniä särkiä ja ahvenia? Ei kai hän syömisen tähden ole pikkukaloista kiinnostunut, vai mitä?

Uiva Ajatus selitti edelleen:

-         Eihän toki. Mutta sepä onkin pienten kalojen kohdalta surkeinta, että ne joutuvat Villen koukkuun täkykaloiksi suurempia pyydystämään. Täkykala on siis sellainen saaliin viettelijä, mutta tuskallista se vietteleminen on, kun koukku on omassa ruumiissa

Eräs särki, nimeltään Vaeltava Viisaus, esitti sivuhuomautuksen:

-        Niin käy myös ihmisille, suurille ja pienille, kun sielujen vihollisen koukkuun ja sumppuun joutuvat. Vaikka kadotuksen koukku joskus kuinka polttaisi omaatuntoa, täytyy vain koettaa vietellä toista syntiin. Tämä on vielä hirveämpää kuin täkykalana oleminen.

Säädetyssä kalojen yhteyttä tarkoittavassa järjestyksessä esitti Henteri särkien kokouksen vanhimmille pyynnön saada lähteä Ville Mertasen sumpulle vankeuteen joutuneita kaloja auttamaan. Jussi Jahvetinpoika Punasilmä ja Arpinaama olivat sitä mieltä, että Henteri saisi lähteä. Apusärkiä luvattiin antaa Henterin mukaan niin paljon, kuin tämä tahtoisi.

Henteri tyytyi ottamaan mukaansa vain Uivan Ajatuksen ja Vaeltavan Viisauden. Innokkaita lähtijöitä olisi kyllä ollut paljon, mutta Henteri tiesi, että todellisen vaaran uhatessa tarvitaan muutakin kuin hetken innostusta.

Niinpä kalamme lähtivät uimaan Ville Mertasen sumpulle kovassa aallokossa, muun parven jäädessä Koppakuoriaisen luodolle. Ne olivat hirveän vihaisia Henterille tämän edesottamuksien johdosta haukimaailman suhteen.

Uiva Ajatus, Vaeltava Viisaus ja Henteri ottivat heti suoran kurssin syvemmälle, sillä rannikon pintavesissä räpiköiminen oli vaikeaa ja vaarallistakin kovassa aallokossa. Lähetysviestin viejien on nähkääs osattava sukeltaa muuallekin kuin maailmanrajan rantavesiin ja epärehellisyyden rajavirtoihin. Muuten ei voi toista auttaa.

Kaamea valitusitku, jota kalamiehet eivät ymmärtäneet, kuului jo kauas Ville Mertasen sumpulta. Särkemme kiersivät jonkin aikaa sumppua ja koettivat neuvoa hätään joutuneita. Mutta vankeus oli niin sokaissut sisälle joutuneet, etteivät ne ymmärtäneet ulkopuolelta tulevia neuvoja. Särkemme alkoivat lyhyen neuvottelun.

Heikki Henteri: - Tuolla sumpussa tuntuu olevan suuri määrä isompia ja pienempiä kaloja; onneksi ei taida olla yhtään haukea. Nyt olisivat hyvät neuvot tarpeen. Mielessäni välähti toimintasuunnitelma, mutta nyt olisi saatava kalat kuuntelemaan. Mutta mitenkä, särkiveljet, mitenkä?

Vaeltava Viisaus: - Olen kuullut ihmisten maailmasta sellaisen asian, että puhujan on osattava asettua niiden tasolle, joille aikoo jotakin puhua. Jos aiomme noiden sumpussa olevien hyväksi jotakin tehdä, niin yhden meistä on hypättävä sumppuun. Sinne näyttää olevan mahdollisuus mennä, koska päällyslaudat jostakin syystä ovat unohtuneet pois. Kun kalat näkevät, että joku tulee vapaaehtoisesti niiden luo tuonne kuoleman kehykseen, niin eivätköpähän ne vain ala kuunnella. Olen sitä mieltä, että ensin on uhrauduttava ja sitten vasta puhuttava, ja tällä toimenpiteellä puhuja näin vaikeassa tilanteessa lunastaa itselleen oikeuden puhumiseen. En esitä tätä neuvoa minään lakina, mutta olettaisin asian olevan näin.

Heikki Henteri: - Tuntuu siltä, että minä olen sopiva särki hyppäämään tuonne sumppuun. Eihän kalojen sota yhtä särkeä kaipaa; jos tuhoudun, niin tuhoudun. Jos Ville Mertanen paistaa minut voissa ja vehnäjauhossa, niin kertokaa terveisiä kalaveljille. Mutta miten päästä sumppuun? Reuna näyttää melko korkealta.

Uiva Ajatus: - Jää kuitenkin sinä tälle puolen, minä menen sumppuun. Minun menetykseni ei ole niin vahingollinen särkiparvelle kuin sinun.

Heikki Henteri: - Kiitos sinulle, Uiva Ajatus, mutta salli minun tehdä tämä. Kurjien hätähuuto särkee sydämeni. Paljasta suunnitelmasi, miten päästä tuonne sisälle. Ole sinä tässä lähistöllä ja anna neuvojasi. Älyni toiminta ei ole niin rasvattua kuin sinun.

Uiva Ajatus: - Säälittää kovin neuvoa sinua, mutta sumppuun pääseminen on yksinkertaista tällä myrskyllä. Tarvitsee vain nousta lähelle veden pintaa ja odottaa, kunnes suuri aalto saapuu. Olen havainnut, että suurimmat laineet lyövät yli sumpun reunan. Kun sopivalla hetkellä hivenen pompahtaa, niin on tuossa paikassa sumpussa.

Toiset särjet, nousivat yhdessä Henterin kanssa veden pintaan antaakseen tälle merkin, koska piti vähän hypätä. Hirmuinen länsimyrskyn painama aalto vyöryikin pian rantaa kohden. Kun sen tyrsky oli saavuttamaisillaan sumpun reunan, kuului kumea karjaisu:

          -  Nyt, Henteri, nyt!

Sinihopeinen särki välähti ilmassa ja pääsi vaivattomasti Ville Mertasen sumppuun. Pienet ahvenet, säynävät, särjet ja lahnat olivat ällikällä lyötyjä. Ne unohtivat hetkeksi kurjuutensa, sillä elävän, terveen särjen hyppy kuoleman odotushuoneeseen, kätki varmasti itseensä jonkin pelastumismahdollisuuden toisia varten. Joka tapauksessa kalat jäivät jännityksellä odottamaan, minkälaisen pelastuksen Henteri heille ilmoittaisi.

Mutta sumpun ulkopuolelta kuului harvasanaista keskustelua:

Vaeltava Viisaus: - Tuo on ainoa tapa edistää pelastumisen suurta asiaa nyt. On jaettava kohtalo pelastettavien kanssa. Olen kuullut, että ihmisten suuri auttaja Jeesus kulki kerran tuon saman tien, uhritien, niin antautuneesti kuin kukaan kulkea voi. Hänen uhrinsa tuloksena ovat monet ihmiset päässeet iankaikkiseen elämään. Jos kuka, niin juuri Hän meni sinne, missä pelastettavat olivat. Jospa kaikki nuoret Jeesuksen seuraajat käsittäisivät, miten sisältörikas asia on uhrautua maailman parhaimman asian, Kristuksen asian, tähden, niin kaikki kevytmielinen välinpitämättömyys varmasti jäisi elämästä pois.

Uiva Ajatus: - Mitenkä he mielestäsi voivat uhrautua?

Vaeltava Viisaus: - Henteri hyppäsi kokonaan eikä osittain tuonne kuoleman sumppuun. Evääkään tuosta kalasta ei näy tällä helpommalla puolella. Sama tie on myös nuoren kristityn kuljettava siten, että silmät, korvat, suu, kädet, jalat ja kaikki on annettava kokonaan Kristukselle. Kevytmielisen nuoren mielestä tämä on liian vanhanaikaista ja ahdasmielistä. Mutta toivottavasti me saamme täällä sumpussa havainto-opetuksen siitä, että suuren asian tähden kannattaa uhrautua.

Jaakko Sahimaa